Lukion historiaa

”Viherlaakson yhteiskoulu seisoo korkealla mäellään muistona vanhojen viherlaaksolaisten osoittamasta suurenmoisesta yritteliäisyydestä, uutteruudesta ja uhrivalmiudesta paikkakunnan ja koko Espoon ja Kauniaisten suomenkielisten lasten koulumahdollisuuksien hyväksi.” Viherlaaksolaiset ry:n 25-vuotisjuhlajulkaisu, ISBN 951-99370-1-3.

Viherlaakson lukio on perustettu vuonna 1939. Koulun ensimmäinen nimi oli Kauniaisten yhteiskoulu, ja se oli aikoinaan Espoon ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu. Koulun perustamisesta ilmoitettiin päivälehdessä 2.2.1939.

Ruotsinkielinen maatalouspitäjä

Viherlaakson yhteiskoulun III luokka v.1947Kun muistellaan Viherlaakson yhteiskoulun syntyvaiheita, lienee aluksi syytä todeta 30-luvun väestötilanne Espoossa. Vielä 30-luvulla ja 40-luvun alkupuolella Espoota voitiin pitää ruotsinkielisenä maatalouspitäjänä. Jo 30-luvun alussa Espoo näyttää alkaneen suomalaistua melko ripeästi. Vuonna 1940 Espoossa oli 11 540 henkikirjoitettua asukasta, joista vielä 56,5 % oli ruotsinkielisiä. Kun tähän lasketaan vielä Kauniaisten 610 suomenkielistä asukasta, saadaan koko Espoo-Kauniaisista yhteensä 5 665 suomenkielistä asukasta. Koko tällä alueella oli vain yksi oppikoulu, nimittäin ruotsinkielinen Grankulla Samskola. Suomenkieliset oppikouluun menijät joutuivat lähtemään muualle, lähinnä Helsinkiin.

Kauniaisten Yhteiskoulu OY perustettiin 20.7.1939. Osakeyhtiön tarkoituksena oli ylläpitää suomenkielistä keskikoulua Grankullan kauppalassa tai Espoossa.

Ensimmäisen johtokunnan puheenjohtaja oli kauppaneuvos Juhani Korpivaara. Muut johtokunnan jäsenet olivat johtaja J. K. V. Paasio, johtaja Valto Aarnio, maanviljelijä Tauno J. Korpijaakko ja opettaja Kirsti Kauko.

Tässä vaiheessa voidaan todeta, että oppilaitoksen nopea kasvaminen ja kehittyminen Suomessa on ratkaisevassa määrin kiitollisuudenvelassa yksityisille kansalaisille. Valtio ja kunnat eivät kyenneet tyydyttämään sitä kasvavaa sivistys- ja koulutustarvetta, joka oli osoittautunut monella paikkakunnalla hyvin selväksi. Siksi oli suuri onni, että oli löytynyt jatkuvasti henkilöitä, jotka olivat innostuneita ja valmiita uhraamaan aikaansa ja varojaankin yksityisten oppikoulujen perustamiseksi sellaisille paikkakunnille, joissa niiden tarve on ollut ilmeinen.

Kotikuntamme Espoon rajojen sisäpuolella ei ollut ennen talvisotaa yhtään suomenkielistä oppikoulua. Espoon monista nykyisistä suomenkielisistä oppikouluista on Viherlaakson yhteiskoululla eli nykyisellä Viherlaakson koululla ja lukiolla ensimmäisenä ja muita huomattavasti vanhempana erikoinen asema. Sitä alettiin suunnitella aikana, jolloin suomalainen väestö oli Espoossa vielä vähemmistö.

II A luokka 44

Ensimmäinen suunnittelukokous

Ei tämä asiaintila eivätkä edes meidänkin maamme yli kulkevat suursodan varjot pystyneet sammuttamaan innostuksen tulta niistä henkilöistä, jotka 2. helmikuuta 1939 päivälehden ilmoituksen perusteella olivat kokoontuneet saman kuukauden 14. päivänä Kauniaisten Pikkukirkkoyhdistyksen seurakuntakotiin neuvottelemaan ja päättämään suomalaisen yhteiskoulun perustamisesta Kauniaisiin tai Viherlaaksoon.

Seuraavana päivänä oli päivälehdissä uutinen kokouksesta. Helsingin Sanomat kertoi seuraavasti: ”Kauniaisten yhteiskoulun perustava kokous pidettiin eilen klo 13 Kauniaisten seurakuntakodissa. Saapuvilla oli viidettäkymmentä henkilöä, lasten vanhempia y.m. asiasta kiinnostuneita Espoosta, Kauniaisista ja Kirkkonummelta. Keskustelussa ilmeni, että koulu on hyvin toivottu paikkakunnalle ja sivitystarpeen vaatima. Oppilaita arveltiin saatavan ainakin ensimmäiselle luokalle hyvin runsaasti. Yksimielisesti päätettiin, että perustetaan koulun kannatusyhdistys. Asian vaatimia käytännöllisiä toimenpiteitä varten valittiin toimikunta, joka kutsuu uuden kokouksen lähitulevaisuudessa kokoon. Perustavan kokouksen puh.johtajana toimi opettaja Kirsti Kauko ja sihteerinä maisteri I. I. Paloheimo, ins. V. O. Huttunen, kauppaneuvos J. Korpivaara ja maanvilj. T. J. Korpijaakko.”

Muistatko vielä?

Keväällä 1944 II A -luokka luonnontiedon tunnilla koulun pihalla. Vasemmalla takana opettaja fil. maisteri Greta Tähkiö (myöhemmin Rosenberg). Vasemmalla takana koulutalo, koulutalon takana oli Juslinin kauppa. Paikalla on nykyisin Viherlaakson kirjasto ja terveysasema. (Muistelot ja palaute: viherlaaksonlukio@espoo.fi.)

Kauniaisten yhteiskoulu aloitti toimintansa 1.9.1939

I A-luokka pihalla luokkakuvassa keväällä 1944Koulu sijaitsi Tvistebo-nimisen talon ensimmäisessä kerroksessa vastapäätä entistä Juslinin kauppaa. Oppilaita oli tuolloin 32. Parin vuoden kuluttua lisätiloiksi vuokrattiin ns. Lassilan huvila, jota myös Aavekallioksi kutsuttiin.

Toimikunta ei hukannut aikaa. Niinpä nopeasti syntyi koulua ylläpitävä kouluosakeyhtiö, ja syksyllä 1939 koulu todella alkoi juuri suursodan syttyessä. Nimensä Kauniaisten yhteiskoulu sai sen perusteella, että silloin tekeillä olleiden kaupunkiliitossuunnitelmien yhteydessä oli kysymys Viherlaakson kylän liittämisestä Kauniaisten kauppalaan.

On syytä palata hetkeksi takaisin aivan koulutyön alkamisaikaan. Se alkoi syksyllä 1939 1. luokalla, johon ilmoittautui 32 oppilasta. Koulupaikka oli vuokrattu nykyisen Viherlaakson terveyskeskuksen ja palvelutalon paikalla olleesta Tvistebo-nimisestä rakennuksesta, jossa aikaisemmin oli ollut sk-piirin esikunta ja silloin vielä myös puhelinkeskus. Kolmantena lukuvuonna ei Tvistebo enää riittänyt, vaan yksi luokka täytyi sijoittaa n. 1 km:n päähän ns. Lassilan huvilaan, jonka nimi on nykyään Aavekallio. Huvila liittyy Suomen historiaan siten, että siellä käytiin Suomen edustajien ja Neuvostoliiton edustajan lähetystösihteeri Jartsevin kanssa alustavia neuvotteluja Suomen alueluovutuksista ennen talvisotaa. Näissä ahtaissa tiloissa syntyi vielä ylimääräistä vaikeutta, kun sodasta johtuen lukuvuonna 1943–1944 kolmattasataa Helsingin oppilasta tuli kouluun ns. siirto-oppilaina.

Koulu sai toimiluvan 1945

Valtioneuvosto myönsi koululle toimiluvan 6.11.1945. Koulun väliaikaisena rehtorina vuosina 1939–1944 toimi maisteri Hannele Bergholm. Hänen jälkeensä tuli vakinaiseksi rehtoriksi maisteri Ilmari Laasonen, joka lukuvuoden 1952–1953 alussa siirtyi toiseen kouluun.

Kauppaneuvos Kalle Kuusinen lahjoitti koululle 12 500 m2:n suuruisen määräalan Viherlaaksosta 21.1.1946. Syyslukukauden alussa 1946 koulun nimeksi vaihdettiin Viherlaakson yhteiskoulu. Samana vuonna perustettiin koulun kannatusyhdistys.

II A lv Greta TähkiöKoulun tontiksi olivat aluksi ehdolla Kauniaisissa ja Petaksessa olevat tontit. Ne kuitenkin hylättiin epäsopivina. Tontti löytyi lopulta koulun nykyiseltä paikalta siten, että kauppaneuvos J. Korpivaara ja kauppaneuvos Kalle Kuusinen tekivät sopimuksen, jonka mukaan J. Korpivaara lahjoittaa Liikesivistysrahastolle 500.00 mk silloista rahaa ja Kalle Kuusinen kouluosakeyhtiölle n. 1,5 hehtaarin tontin eli ensimmäisen osan nykyisestä tontista. Tämän jälkeen päästiin suunnittelemaan koulurakennusta.

Kun vaikea tonttikysymys oli ratkennut onnellisesti, päästiin lopulta suunnittelemaan ja rakentamaan koululle omaa taloa. Suunnittelu ja piirustusten laatiminen annettiin arkkitehti Aarne Erville. Jo tässä vaiheessa voitiin todeta, että kauppaneuvos Juhani Korpivaara ja toim.johtaja (myöh. talousneuvos) Albert Erville olivat uuden talon syntymisen sielu, henkinen ja taloudellinen voima. Rahoitusvaikeuksien lisäksi edessä oli sodan jälkeen kaiken rakennusmateriaalin huutava pula. Avuksi tulivat monista lahjoituksista ja osakemerkinnöistä saadut tulot. Apua oli myös 13.1.1946 perustetun Kannatusyhdistys ry:n koulun hyväksi järjestämistä tilaisuuksista. J. Korpivaaran ja A. Wikbergin suhteiden avulla saatiin Ruotsista lahjoituksina tarvittavat betoniraudat, naulat ja putket. Materiaalista apua saatiin myös maanvilj. T. Korpijaakolta. Kerrotaan, että Leppävaaran kartanon isäntä Kaarlo af Heurlin ajoi itse tilaltaan tukkeja koulun tontille, jossa ne sahattiin laudoiksi.


Viherlaakson yhteiskoulu vuonna 1948. Koulun suunnitellut arkkitehti Arne Ervi.Arkkitehti Aarne Ervin suunnittelema koulurakennus valmistui 1947 (talo I).
Uuden talon harjannostajaiset olivat 2.11.1946 ja vihkiäiset joulukuussa 1947. Koulun käytössä oli nyt viisi luokkahuonetta, opettajienhuone, rehtorin kanslia, yhdistetty juhla- ja voimistelusali, kouluruokailukeittiö, pieni ruokailutila, tyttöjen ja poikien pukeutumistilat ja rehtorin ja vahtimestarin asunnot. Näin oli jo lukuvuonna 1943–1944 täysiluokkaiseksi tullut keskikoulu saanut hetkeksi riittävät tilat. Lukuvuosi 1946–1947, jolloin koulun nimi muuttui Viherlaakson yhteiskouluksi, oli varmasti toiveikasta aikaa, sillä sekä opettajat että oppilaat saivat nähdä oman koulutalonsa valmistuvan nykyiselle paikalleen suurista vaikeuksista huolimatta.

Uusi koulutalo valmistui 1947, koulu laajeni lukioksi 1948 ja ensimmäisiä  ylioppilaita juhlittiin 1951.

Seuraava lukuvuosi 1947–1948, jolloin koulussa oli 112 oppilasta, päästiin siis aloittamaan uudessa koulurakennuksessa. Vuosi 1948–1949 oli sikäli merkittävä, että silloin aloitti lukio VI luokalla. Keväällä 1951 valmistuivat ensimmäiset ylioppilaat. Mainittakoon tässä yhteydessä, että oikeus antaa keskikoulun päästötodistuksia jatkuvasti myönnettiin 29.1.1948 ja oikeus päästää oppilaita korkeakouluihin jatkuvasti myönnettiin 1.1.1954.

Koulu tarvitsi myös ulkourheilutilaa. Lähistöllä ei ollut minkäänlaista kenttää, joten sellainen oli saatava rakennetuksi omin voimin. Koulun tontilla oli sopiva alue pieneksi urheilukentäksi. Sitä alettiin talkoovoimin tasoittaa pelikentäksi. Talkoisiin osallistuivat monet innokkaat paikkakuntalaiset ja varsinkin Viherlaakson urheiluseuran Viven jäsenet.

Tikkitytöt

III luokka 1947Samaan aikaan Kannatusyhdistys ry järjesti lukuisia illanviettoja koulun hyväksi. Saadut varat käytettiin opetusvälineiden hankkimiseen. Erikoisen maininnan hyvin aktiivisesta toiminnasta ansaitsee Kannatusyhdistyksen rouvien ompeluseura ”Tikkitytöt”, jotka viikoittain kokoontuivat valmistamaan myyjäisiä varten tarvittavia tuotteita. Ompeluseuran kokouksissa etsittiin aiheita ja esitettiin ideoita uusia illanvietto-ohjelmia varten.

Myös sadevesi otettiin talteen

Viherlaaksossa ei näihin aikoihin ollut vielä vesi- ja viemäriverkostoa. Niinpä koulu yritti tulla toimeen omalla kaivolla. Vettä ei siitä saatu riittävästi monista parannusyrityksistä huolimatta. Alkuaikoina kerättiin sadevesikin talteen. Vahtimestari ja hänen vaimonsa, joka hoiti koulukeittolaa, joutuivat talvella hakemaan rattailla ja vesikelkalla vettä alhaalla laaksossa sijaitsevasta kaivosta. Kun tilanne oli näin vaikea, Albert Wikberg antoi luvan rakentaa laaksoon omalle tontilleen kaivon, josta saatiin runsaasti vettä. Kaivosta vedettiin vesijohto koululle ja näin saatiin vesitilanne täysin kuntoon. Joitakin vuosia myöhemmin paikkakunnalle rakennettiin yleinen vesi- ja viemäriverkosto, johon koulu liittyi. Koulun kaivo jäi verkoston varavedenottopaikaksi.

1956 Ensimmäinen lisärakennus valmistui (talo II)

OpettajiaPienehköä keskikoulua varten suunnitellussa koulurakennuksessa tuli entistä ahtaampaa, kun 1952 I luokalle perustettiin rinnakkaisluokka ja seuraavana vuonna lukiostakin tuli kolmeluokkainen. Huomioon oli otettava myös voimakas muuttoliike Espooseen ja tulevat suuret ikäluokat. Vuonna 1954 oli pakko siirtyä vuorolukuun, vaikka alakerran ruokailutila ja pukeutumissuojatkin oli otettu luokkakäyttöön. Oli viimeinen hetki ryhtyä suunnittelemaan lisätilojen rakentamista. Tehtävä annettiin johtokunnan jäsenelle arkkit. J. Sillanderille.

Oli suuria vaikeuksia saada uudisrakennuksen rahoitus järjestykseen. Ensin piti saada Espoon kunnan takaus lainoille. Takauksen antamista käsiteltiin monissa valtuuston kokouksissa. Johtokunnan pj. Albert Wikberg ja rehtori kokivat jännityksen hetkiä näitä kokouksia läsnä olevina seuratessaan. Vasemmisto piti vielä siihen aikaan oppikoulua eräänlaisena herrojen kouluna ja hangoitteli alussa vastaan. Lopulta takuut saatiin. Vielä hankalampaa oli lainojen saanti. Eräät johtokunnan jäsenet ja rehtori joutuivat useiden kuukausien ajan viettämään paljon aikaa pankkien ja vakuutusyhtiöiden johtajien kanssa lainoista neuvotellen. Kun tilanne alkoi jo näyttää epätoivoiselta, vak.yht. Suomi myönsi koululle 10 milj. mk:n lainan. Sen jälkeen alkoi lainoja tulla myös muilta rahalaitoksilta. Tätä ennen oli ostettu kauppaneuvos Kuusiselta n. 1,2 ha lisää maata koulutontin vierestä.

Uuden rakennuksen alta oli louhittava runsaasti kalliota. Lähtölaukaus ammuttiin vuoden 1955 lopulla, ja panoksen laukaisi kouluneuvos Hollo. Tätä ennen oli käytetty edelliseltä tilivuodelta säästynyt 1,5 milj. mk urheilukentän kunnostamiseen ja edellä mainitun kaivon kustannuksiin. Urheilukentälle oli rakennettu juoksurata ja suorituspaikat.

 

Koulurakennus romahti

ViidesluokkalaisiaKun uuden rakennuksen ensimmäiset pilarit ja palkit valettiin, oli kova pakkanen. Pakkasessa betoni todennäköisesti jäätyi ja sitominen keskeytyi. Urakoitsija uskoi yhden yön lämmityksen riittävän. Tämä uskomus osoittautui kohtalokkaaksi vuoden 1966 huhtikuussa, kun ylimmän kerroksen valvi oli valettu.

Alimman kerroksen pilarit murtuivat sulattuaan, ja kaikki valvit putosivat n. 60 cm alaspäin ja jäivät roikkumaan terästen varaan. Rehtori hälytti paikalle urakoitsijan, rakennusinsinöörin ja johtokunnan jäseniä. Nämä ryhtyivät ripeästi toimeen pelastaakseen sen, mitä oli mahdollisesti pelastettavissa. Koulun tontilta kaadettiin muutamia tukevia mäntyjä ja niistä sahattiin alakerran palkkien alle tuet. Yhden tuen ja palkin väliin jätettiin perin millin rako, ja rehtorin tehtäväksi jäi käydä tarkkailemassa, oliko rako pysynyt ennallaan. Teräkset eivät onneksi antaneet enempää periksi. Tilanne aiheutti johtokunnalle kuitenkin hyvin vaikean ratkaisun tekemisen.

Jos johtokunta olisi vaatinut urakoitsijalta piirustusten ja sopimuksen mukaista rakennusta, urakoitsija olisi tehnyt konkurssin ja rakentaminen olisi pysähtynyt siihen. Koulu olisi menettänyt  erittäin suuren osan lainaksi saamistaan rahoista, ja rakentaminen olisi pahasti viivästynyt. Koska lainojen saaminen oli ollut muutenkin vaikeaa, ei ollut varmuutta lisälainojen ja takuiden saamisesta. Näin ollen oli tehtävä kompromissi. Sovittiin urakoitsijan kanssa, että hän yrittää nostaa pudonneet valvit lukuisten tunkkien avulla. Tämä tehtävä onnistuikin niin, että valvit jäivät vain 20 cm suunniteltua alemmas. Näin urakoitsija selvisi  kohtuullisin tappioin ja rakentamista päästiin jatkamaan.

Valvien putoamisen seurauksena kaikki palkit ja pilarit jouduttiin mankeloimaan, ja siitä johtuen tilat hiukan pienenivät ja huoneiden korkeudet laskivat. Siitä aiheutui myös sisääntulohallin vino katto, jota monet syytä tietämättömät pitivät arkkitehtoonisena erikoisuutena. Koulurakennus valmistui vähitellen, ja syksyllä 1956 voitiin ottaa jo puolet luokkahuoneista käyttöön. Rakennus oli täysin valmis vuoden 1957 kevätlukukauden alkaessa. Taloudellisten vaikeuksien vuoksi koulun oli pakko vuokrata vanhan rakennuksen tiloja kansakoululle ja yrittää tulla toimeen keskeneräisessä uudisrakennuksessa vuoroluvun turvin.

Lukuvuoden 1955–1956 aikana syntyivät kulttuurikilpailut ja kerhotoiminta vilkastui. Silloin saivat alkunsa psykologinen, puhe-, näytelmä- ja matemaattinen kerho.

Viidesluokkalaisia Viherlaakson yhteiskoulussaLukuvuonna 1956–1957 päästiin vuoroluvusta. Koulunkäynti jatkui aineluokkasysteemin mukaan,
josta luovuttiin lukuvuonna 1963–1964, ja kukin luokka sai silloin taas oman luokkahuoneensa. 3.3.1957 vietettiin uuden koulutalon vihkiäisiä. Samassa tilaisuudessa paljastettiin koulun perustamisessa ratkaisevan tärkeän henkilön kauppaneuvos J. Korpivaaran muotokuva. Kulttuurikilpailut jatkuivat ja syntyi englannin kielen kerho. Vuonna 1957–1958 lukusuunnitelma muuttui niin, että saksa ja englanti tulivat vakinaisiksi ensimmäisiksi vieraiksi kieliksi. Voimistelusalirakennusta  ryhdyttiin pystyttämään. Urheilukentälle saatiin jäärata. Syntyi uusia kerhoja: raamattu- ja valokuvauskerho.

Vuonna 1960 valmistui toinen lisärakennus (talo III), vuonna 1963 kolmas lisärakennus (talo IV) ja vuonna 1972 neljäs lisärakennus.

1959–1960
Koulu sai vanhan rakennuksen omaan käyttöönsä. Tilaa alkoi lopulta olla riittävästi. Aamiaishalli saatiin varsinaiseen käyttöönsä voimistelulta. Koulu täytti 20 vuotta, ja sitä juhlittiin kirkossa ja koululla. Tällöin paljastettiin toisen koulun toiminnassa erittäin ansioituneen henkilön tal.neuvos A. J. Wikbergin muotokuva.

1960–1961
Lukusuunnitelma muuttui lukiossa niin, että syntyivät mat. ja kielilinjat. Kielilinjalla tuli mukaan latina vapaaehtoisena aineena. Musiikki- ja tenniskerhot perustettiin.

1962–1963
Urheilukentän viereen rakennettiin ns. urheilutalo, joka sisälsi pukeutumishuoneet ja suihkutilat, ja lisäksi sen yläkerrassa oli luokkatiloja.

1963–1964
Niin kuin aikaisemmin mainittiin, siirryttiin tuolloin pois aineluokkajärjestelmästä. Kirjallisuus-, shakki- ja luonnonsuojelukerhot perustettiin.

1964–1965
Perustettiin kouluhoitajan toimi.

1965–1966
Espoon kunta alkoi hoitaa jääkiekkokaukaloa urheilukentillä. Klassisen musiikin kerho sai alkunsa.

1966–1967
Kirjasto ja lääkärin vastaanottotilat siirrettiin vanhaan rehtorin asuntoon. Lukusuunnitelma muuttui niin, että saksa ja englanti aloitettiin jo 1. luokalla.

1968–1969
Saksan kielen opiskelu ensimmäisenä vieraana kielenä päättyi, koska 1. luokalle ei ilmoittautunut riittävästi oppilaita.

1969–1970
Lukioon saatiin jälleen uusi lukusuunnitelma. Linjajako muuttui monipuolisemmaksi: varsinainen kielilinja ja reaaliaineisiin suurempi valinnaisuus.

1970–1971
1. luokalle perustettiin jo neljäs rinnakkaisluokka. Poikien käsityöt siirrettiin tilapäisesti kansakoulun tiloihin. Oli taas tullut aika tehdä suunnitelmia tilojen laajentamiseksi ja nykyaikaistamiseksi. Keskusteltiin ensimmäisen ja toisen rakennuksen yhdistämisestä vielä yhdellä uudisrakennuksella.

1971–1972
Tämä oli siitä merkittävä vuosi, että lehtori Sammalen aloitteesta saatiin perustamislupa iltalinjalle, joka oli varttuneita opiskelijoita varten.

1972–1973
Edellä mainittu uusi yhteysrakennus valmistui. Se sisälsi uudet rehtorin kansliatilat, tilavan opettajainhuoneen, useita aineluokkia ja suuren kirjastosalin, jota voitiin käyttää moniin erilaisiin tilaisuuksiin. Kirjaston yhteyteen tuli pari hiljaiseen työskentelyyn tarkoitettua huonetta. Tänä vuonna ykkösrakennuksen suurin luokka sisustettiin kielistudioksi. Näihin aikoihin syntyivät myös kouluneuvostot.

1973–1974
Vuoden uudistuksista muistuu mieleen Espoon suom. seurakunnan hoitama kuraattoritoiminta.

1975–1976
Vuoden aikana keskusteltiin paljon aiheesta peruskoulu contra korvaava koulu. Perustettiin vielä muutama kerho: nim. luontokerho Calidris, palloilukerho ja teinikilta.

1976–1977
Tämä oli viimeinen rinnakkaiskouluvuosi koko Espoossa, jossa tähän mennessä oli jo kuusi yksityistä suomalaista oppikoulua ja yksi kunnan perustama suomalainen oppikoulu.

Lopuksi haluaisin vielä todeta, että taloudellisissa vaikeuksissa koko ajan kamppaillut koulu ei luonnollisesti olisi selvinnyt ilman lakisääteistä valtionapua ja Espoon, Kauniaisten ja Kirkkonummen oppilaskohtaisia avustuksia.

Lukuun ottamatta peruskoulukiistaa koulussa on, niin kuin viimeisimmistä tarkastuskertomuksista käy ilmi, vallinnut miellyttävä ilmapiiri ja kaikissa toiminnoissa aktiivisen positiivinen henki.

VIHERLAAKSON AIKUISLUKIO 1972–2005

Syksyllä 1970 tehtiin Espoon Viherlaaksossa kysely iltaopiskeluhalukkuudesta. Myönteisen tuloksen perusteella Viherlaakson yhteiskoulun johtokunta anoi syksyllä 1971 valtioneuvostolta iltalinjan perustamislupaa. Lupa myönnettiin keväällä 1972, ja Espoon toinen iltakoulu aloitti toimintansa syksyllä 1972 nimellä Viherlaakson yhteiskoulun iltalinja. Opetus toteutui alusta lähtien jaksollisena. Keskikoulun päästötodistuksia annettiin jo ensimmäisenä lukuvuotena, ja lukion päästötodistuksia ja ylioppilastutkintotodistuksia on annettu keväästä 1975 alkaen. Jatkuva todistuksenanto-oikeus iltalinjalle myönnettiin 8.2.1978.

Viherlaakson yhteiskoulun siirtyessä kaupungin omistukseen iltalinjasta tuli 1.7.1977 Viherlaakson lukion iltalinja. Luokattomaan kurssimuotoiseen opetukseen siirryttiin syksyllä 1982 ja nelipäiväiseen työviikkoon syksyllä 1989. Kaksoistuntiopetusta on toteutettu vuodesta 1988 alkaen. Nelipäiväisen työviikon myötä siirryttiin kuudesta jaksosta viiteen. Oppilasmaksut poistettiin syksyllä 1989.

Yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa aloiteltiin syksyllä 1989, jolloin muutamia kielten opetusryhmiä muodostettiin lähellä sijaitsevan TeleNokian työntekijöistä. Yhteistyötä ammatillisten oppilaitosten kanssa on tehty syksystä 1991 alkaen, ensin Leppävaaran ammattioppilaitoksen ja syksystä 1997 alkaen Espoon terveys- ja sosiaalialan sekä Espoon palvelualan oppilaitosten kanssa. Yhteistyö on jatkunut 1.8.2005 tapahtuneiden organisaatiomuutosten jälkeen oppilaitosten nimien muututtua Espoon aikuislukioksi ja Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omniaksi.

Vuonna 1994 iltalinjan nimi muutettiin Viherlaakson lukion aikuislinjaksi. Itsenäisen aikuislukion perustamislupaa valtioneuvostolta Espoon kaupunki haki 23.12.1996. Opetusministeriön päätös saatiin 26.5.1997. Päätöksen mukaan Viherlaakson lukion aikuislinja lakkautettiin ja tilalle perustettiin 1.7.1997 alkaen Viherlaakson aikuislukio. Tämä lupa oli viimeinen silloin voimassa olleen aikuislukiolain nojalla myönnetty aikuislukion perustamislupa. Lukuvuonna 1999–2000 Viherlaakson aikuislukio hoiti Kirkkonummen kunnan aikuislukio-opetuksen. Sivutoimipiste oli Porkkalan lukiossa. Etälukio-opetusta on annettu syksystä 1999 alkaen.

Lukuvuosi 2004–2005 oli Viherlaakson aikuislukion 33. ja samalla viimeinen toimintavuosi omana aikuislukionaan. Espoon kaupunginhallitus päätti 30.11.2004, että ryhdytään toimenpiteisiin Tapiolan ja Viherlaakson aikuislukioiden yhdistämiseksi Espoon aikuislukioksi 1.8.2005 alkaen. Espoon aikuislukio päätettiin sijoittaa hallinnollisesti suomenkieliseen koulutuskeskukseen aikuislukioiden henkilöstöjen esityksen mukaisesti.

Suomenkielinen opetuslautakunta päätti 19.5.2005 tarvittavista hallinnollisista järjestelyistä. Opetustoimen ja aikuislukioiden rehtorien keskinäisissä neuvotteluissa sovittiin, että aikuislukioiden yhdistäminen tapahtuu siten, että kumpikin aikuislukio lakkautetaan 31.7.2005 Viherlaakson aikuislukion rehtorin jäädessä eläkkeelle ja että perustetaan 1.8.2005 alkaen uusi aikuislukio. Tällä ratkaisulla haluttiin luoda parhaat mahdolliset edellytykset uuden yhtenäisen aikuislukion toiminnalle. Lakkautettavan Tapiolan aikuislukion rehtori otti hoitaakseen uuden Espoon aikuislukion rehtorin tehtävät 1.8.2005 alkaen. Opettajat ja muu henkilökunta siirrettiin Espoon aikuislukioon.

Espoon aikuislukiolla on kaksi toimipistettä: Tapiolan ja Viherlaakson toimipisteet. Tapiolan aikuislukion ja Viherlaakson aikuislukion yhteisen johtokunnan nimi muuttui 1.8.2005 alkaen Espoon aikuislukion johtokunnaksi.

Viherlaakson aikuislukion rehtorit
1972 – 1.3.77      Jouko L. Sammal, apulaisrehtori
1.8.76 – 31.7.77  Kari Pohjakallio, vs. apulaisrehtori
1.8.77 – 31.7.90  Kaija Teikari, rehtori
1.8.89 – 31.7.90  Matti Asumaa, vs. rehtori
1.8.90 – 31.7.91  Matti Asumaa, va. rehtori
1.8.91 – 31.7.05  Matti Asumaa, rehtori

Koulun nimet
1939 Kauniaisten Yhteiskoulu
1946 Viherlaakson Yhteiskoulu
1977 Viherlaakson lukio

Johtokunta
Kauppaneuvos Juhani Korpivaara, pj. 1939–1951
Talousneuvos Albert Wikberg, pj. 1951–1971
Koulunjohtaja Olli Kohonen, pj. 1975–1976
Diplomi-insinööri Antero Salmenkivi, pj. 1971–1975 ja 1976–1977

Viherlaakson koulun ja lukion sekä Viherlaakson lukion aikuislinjan johtokunta
Mirja Mauramo, pj. 1993–1996

Viherlaakson koulun ja lukion johtokunta
Diplomi-insinööri Antti Raita, pj. 1997–2000
Arkkitehti Eero Korosuo, pj. 2001–2004
Arkkitehti Eero Korosuo, pj. 2005–2008
Diplomi-insinööri Pauli Wihuri, pj. 2009–2012
Rehtori Jarmo Ranta, pj. 2013–

Rehtorit
Hannele Bergholm, 1939–1944 (Kauniaisten Yhteiskoulu)
Ilmari Laasonen, 1944–1953 (Kauniaisten Yhteiskoulu)
Ilmari Laasonen, 1944–1953 (Viherlaakson Yhteiskoulu)
Uolevi Leikola, 1953–1977 (Viherlaakson Yhteiskoulu)
Anita Tamminen, 1977–1987 (Viherlaakson lukio)
Pirkko Knuuttila, 1987–2000 (Viherlaakson lukio)
Jussi Rekilä, 2000– (Viherlaakson lukio)

 

Lähteet

50-vuotisjuhlajulkaisusta Kouluni VYK (Lauttapaino Ky, Huittinen 1989) poimittuja koulun historiaan liittyviä päivämääriä ja vuosia.

Rehtori Uolevi Leikola, muistelmia Viherlaakson Yhteiskoulun syntyajoista peruskoulun tuloon asti eli 1.1.1977. Leikolan teksti kursiivilla.

Rehtori Matti Asumaa, aikuislukion osuuden on kirjoittanut emeritus rehtori Matti Asumaa.