Itsenäisyyspäivänjuhlaan osallistuivat 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijat. Juhla alkoi kuoron esittämällä Uusmaalaisten laululla. Rehtorin tervehdyksen jälkeen kuoro esitti herkän Maailma on kaunis -teoksen, jonka aikana nähtiin opiskelijoiden ja opettajien ottamia metsäaiheisia kuvia. 3. vuosikurssin opiskelijat Sonja Markkanen ja Veikko Valanne luovuttivat veteraanien viestin 2. vuosikurssin opiskelijoille Jenni Ramstedtille ja Alex Kozõrenkolle.

Ohjelma jatkui kuoron esittämällä Tuntematon-laululla ja Jesse Aho ja Gitta Lahti lukivat opiskelijoiden ajatuksia isänmaasta ja itsenäisyydestä. Juhla päättyi yhteisesti laulettuun Maamme-lauluun.

Itsenäisyyspäivän juhlan aikana 3. vuosikurssin opiskelijat vastasivat Metsä-aiheisen kahoot-tietokilpailun kysymyksiin, minkä jälkeen he osallistuivat ylioppilasjuhlaan.

Abiturienttien tuloa saatteli kuoron esittämä Uusmaalaisten laulu. Juhlapuhuja Pia Kaumi osoitti kauniisti rohkaisevia sanoja abiturienteille. Kuoro esitti Tuntematon-kappaleen, minkä jälkeen rehtori ja ryhmänohjaajat jakoivat lakit, todistukset ja ruusut.  Ylioppilaaksi julistamisen ja rehtorin puheen jälkeen laulettiin Gaudeamus. Juhlan päätti Maamme-laulu, minkä jälkeen ylioppilaat saattoivat läheisensä valoaulaan nauttimaan glögistä ja pipareista.

Onnea uusille ylioppilaille!

PUHE VIHERLAAKSON LUKION YLIOPPILAILLE 5.12.2018 PIA KAUMA

Arvoisa rehtori, opettajat, kutsuvieraat, vanhemmat ja uudet ylioppilaat!  

Tämä päivä on teille, uudet ylioppilaat, suuri päivä. Viimeinkin – pitkän uurastuksen jälkeen – saatte painaa valkolakin päähänne. Olo on varmasti samaan aikaan helpottunut, mutta myös jännittynyt ja odottavainen. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Mihin suuntaan minä nyt lähden? Ja mitä tekevät kaverit? Monet teistä ovat tunteneet toisenne jo vuosia – aivan ensimmäisistä kouluvuosista saakka – ja ehkä jo sitä ennenkin. 

Joka tapauksessa varmaa on se, että tulette muistamaan tämän päivän koko loppuelämänne. Ehkä myöhemmin mielessänne vielä palaattekin tähän päivään ja pohditte, menivätkö asiat siihen suuntaan kuin olitte ajatelleet. Vai selkenivätkö suunnitelmat vasta muutama vuosi tämän jälkeen?

Itse kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1985 – 33 vuotta sitten toukokuussa. Päivä oli tyypillinen suomalainen alkukesän päivä. Aurinko paistoi pilviverhon takaa, ja aina välillä sataa tihuutti. Niin taitaa tihuuttaa myös tänään. Mutta ilmassa oli tulevaisuuden odotuksen tuntua. Vähän epävarmojakin olimme. Itselläni mielessä painoivat vielä edessä olevat Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan pääsykokeet. Olin lukenut kirjat jo moneen kertaan läpi, vaikka en ollut ollenkaan varma, oliko juuri tuo tiedekunta juuri se oikea ja minua varten. 

 Hyvä juhlayleisö,

Tuohon aikaan, yli 30 vuotta sitten, oli Suomi vielä hyvin erilainen maa kuin nyt. Emme olleet vielä Euroopan unionin jäsenmaa. Kansainvälistyminen tai muut kulttuurit eivät näkyneet vielä suomalaisessa katukuvassa läheskään samalla tavalla kuin nyt eikä muualle opiskelemaan tai opiskelijavaihtoon lähteminen ollut vielä ollenkaan yhtä merkittävällä tavalla osa opiskelijoiden arkipäivää kuin se on nyt. Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995, ja olemme avautuneet kunnolla osaksi Eurooppaa vasta sen jälkeen. 

Monissa yliopistoissa ja korkeakouluissa opintoihin jo kuuluu pakollisena osana se, että lähdetään johonkin toiseen maahan opiskelemaan muutamaksi kuukaudeksi tai pidemmäksikin. Omista lapsistani vanhin oli viime keväänä opiskelijavaihdossa Soulissa Etelä-Koreassa, ja toiseksi vanhin suunnittelee lähtöä ensi syksynä Japaniin. Vaikka näin äitinä koenkin, että sydän on syrjällään joka kerta, kun oma lapsi on kaukana maapallon toisella puolella, niin ehdoton suositukseni teillekin on se, että lähtekää maailmalle ja tehkää asioita rohkeasti. Minulla on lapsuudenystävä, joka tiesi jo kymmenvuotiaana haluavansa lääkäriksi, toinen halusi vain tanssia ja kolmas tiesi, että tuleva ammatti löytyy musiikin parista. Aina on joukossa niitä, joille oma polku on selvää jo alusta alkaen. 

Jos katsotaan niiden ammattien luetteloa, joista tällä hetkellä on pulaa, listalta löytyy lääkäreitä, hammaslääkäreitä, sosiaalityön ammattilaisia, lastentarhanopettajia ja rakennusalan työnjohtajia – vain muutamia mainitakseni. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on tehnyt myös listan, josta löytyy tulevaisuuden ammatteja. Miltäpä kuulostaa esimerkiksi robottityönjohtaja, lisämuistikirurgi, nanohoitaja, digisiivooja, virtuaalilakimies tai avaruuslentoemäntä??

Älkää kuitenkaan lannistuko, vaikka teille ei olisi vielä ollenkaan selvää, mitä haluatte tehdä tai mikä kiinnostaa. Joskus käy niin, että omat tavoitteet selkiytyvät vasta, kun ottaa vähän etäisyyttä omiin kotioloihin ja lähtee vähäksi aikaa muualle. Kaikkein tärkeintä on se, että ette käperry siinäkään tilanteessa itseenne. Hakeutukaa töihin, reppureissatkaa johonkin kauas, ottakaa jokin uusi harrastus ja tavatkaa ystäviä, joille teillä ei ole ollut aikaa pitkään aikaan. Ja vielä. Jos huomaatte, että joku ystäväpiirissä uhkaa jäädä porukan ulkopuolelle, pitäkää hänetkin mukana. On todella tärkeää, ettei kaveria jätetä!

 Hyvät ylioppilaat!

 Välivuoden pitäminen on ihan hyvä asia, mutta epävarmuuden tai mitään tekemättömyyden tilaan ei kannata jäädä liian pitkäksi aikaa. Suomessa välivuosien määrä lukion tai muun toisen asteen opintojen jälkeen onkin kivunnut viime vuosina vähän liiankin suureksi. Se on johtanut siihen, että vain yksi kolmesta uudesta ylioppilaasta jatkaa opintojaan välittömästi, vaikka korkeakoulupaikkoja pitäisi riittää koko ylioppilasikäluokalle. Korkeakouluopinnot aloitetaan meillä, kuten muissa Pohjoismaissa keskimäärin vasta 24-vuotiaana, ja valmistuminen kestää 6-7 vuotta. Tämä on suurin syy, miksi eduskunnassakin on haluttu nopeuttaa opintoihin kiinni pääsemistä. 

Uudistuksen seurauksena monissa korkeakouluissa on nyt luovuttu pääsykokeista. Esimerkiksi kauppatieteellisen alan yhteisvalinta uudistui keväällä 2018 niin, että aiemman 20 prosentin sijaan todistuskiintiössä valittiin peräti 60 prosenttia uusista opiskelijoista. Oikeustieteellisessä tiedekunnassa kaikissa alan suomenkielistä koulutusta antavissa yksiköissä valitaan pelkillä lukioarvosanoilla noin 20 prosenttia hakijoista, ja tänä vuonna oikeustieteessä siirryttiin valtakunnalliseen yhteisvalintaan. Itse olen sitä mieltä, vaikka nyt kehitys näyttää menevän todistusvalinnan suuntaan, on todella tärkeää, että säilytämme myös pääskykokeet yhtenä vaihtoehtona, koska moni nuori herää kunnolla opintoihin vasta lukion loppuvaiheessa ja nuoret miehet- usein vasta armeijaiässä. 

 Hyvät ylioppilaat!

Lähtekää toteuttamaan nimenomaan omia unelmianne. Ei kenenkään muun. Meillä vanhemmilla on vähän se taipumus, että kun tunnemme teidät lapsemme niin hyvin, niin haluamme antaa joskus vähän liiankin selkeitä ja suoraviivaisia ohjeita – ja välillä miettimättä, mitä te lapset itse oikeastaan haluatte. Haluamme kannatella teitä, että pärjäisitte ja menestyisitte. 

Laittakaa omat tavoitteenne korkealle. Älkää ajatelko, että en minä tuonne voi hakeutua, koska sinne pääsee vain niin harva. Kyllä te voitte! Kaikki on mahdollista. Kun vanhemmilta ihmisiltä elämän loppupuolella kysytään, onko jotain jota tekisit toisin, he harvoin katuvat tekemisiään. Sen sijaan he katuvat niitä asioita, jotka he jostain syystä jättivät tekemättä. Siksi että eivät syystä tai toisesta uskaltaneet.  

Myöskään epäonnistumista ei pidä pelätä. Niitä tulee kaikille, myös niille, joilla instatili tai snäppi on täynnä onnistumista, menestystä ja kauneutta. Jos työpaikan tai opiskelupaikan ovi ei heti aukea, sisuuntukaa siitä ja yrittäkää vielä enemmän. Uskokaa tai älkää, elämää on myös Espoon ulkopuolella muissa kaupungeissa. Ja opintotukea saa myös ulkomailla tehtäviin opintoihin. Me valtiovallan puolella autamme teitä siinä siten, että muualla suoritettujen tutkintojen vastaavuutta Suomen opintoihin parannetaan, ja olemme Euroopan tasolla lisäämässä Erasmusvaihtoon käytettyjä määrärahoja merkittävästi. 

Ja vielä – kaikkien ei ole pakko suorittaa akateemista loppututkintoa. Tie eteenpäin voi löytyä ammattikorkeakoulun kautta, työssä oppimalla tai hakemalla itselleen jonkun muun reitin. Tulevaisuudessa on hyvä myös varautua siihen, että ei työskentele samassa ammatissa koko ikäänsä. Pitää olla koko ajan valmis oppimaan lisää. Onnea voi tavoitella, kun säilyttää terveen uteliaisuuden ja innostuksen. Sillä tavalla kaikesta vastaantulevasta selviää.  

Niin, hyvät ylioppilaat. Onni, mitä se on?

 Psykoanalyysin perustajan Sigmund Freudin mukaan onnen lähteistä tärkeimmät ovat rakkaus ja työ. Erään toisen ajattelijan mielestä taas onneen vaaditaan kolme asiaa: jotain mielekästä tekemistä, joku jota rakastaa ja jotain mitä toivoa. Itse olen sitä mieltä, että onni – ja elämän merkityksellisyys yleensäkin – syntyy yksittäisistä hyvistä hetkistä ja tasapainosta. Minut tekee onnelliseksi se, kun kotoa muuttaneet lapseni haluavat tulla kotiin tai kun he soittavat ja kysyvät neuvoa johonkin asiaan. Onnen hetki syntyy myös siitä, kun kesäisenä iltana katson mökin terassilta kauaksi merelle. Se on juuri se hetki, kun mailleen painuva aurinko on värjännyt horisontin punaiseksi. 

Vielä tähän loppuun haluan todeta yhden suuren ajattelijan, nimittäin Muumipapan, sanoin: ”Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.” 

 Hyvät ylioppilaat! 

Nyt on teidän hetkenne. Tehkää niin kuin Muumipappa kehottaa! Lähtekää ottamaan niitä Suuria Ihmeitä vastaan! 

Paljon onnea! 

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommentisi
Nimi