Hyvää huomenta Viherin väki. Tänään viikon polkaisee käyntiin Hansu Aumanen.

Tunnettu feministi Saara Särmä sanoo, että radikaaleinta on toivo. Elämme jatkuvan muutoksen ja liikkeen tilassa. Tänä päivänä opiskelijan ajatuksia ja tunteitakin saattavat kuormittaa muun muassa ilmastonmuutossyyllisyydentunto, opiskeluelämän valtavat vaatimukset sekä vaikkapa kehon kuvaan ja identiteettiin liittyvät kysymykset. Opettajana kannan huolta nuorten jaksamisesta, työhyvinvoinnista ja esimerkiksi kirjallisuuden ja lukemisen tulevaisuudesta. Varmaa on, ettemme voi varmasti tietää, mitä ihmiselle tulevaisuudessa tapahtuu. Tänään haluan silti puhua toivosta.

Kirjailija ja viestintäalan ammattilainen Kirsi Piha kirjoittaa kirjassaan Mitä tapahtuu huomenna ihmiselle (2019) näin: “Toivo on tunne, jota saatetaan pitää yksinkertaisena. Se asettuu usein myös pelon vastakohdaksi, jolloin näiden kahden nähdään sulkevan toisensa pois. Joko olemme toiveikkaita tulevaisuuden suhteen tai olemme peloissamme. Toivoa linkitetään varmuuteen ja pelkoa epävarmuuteen. Väitän kuitenkin, että toivon voima piileekin juuri epävarmuudessa, ja juuri siksi sillä voi olla toimintaa aktivoiva ja ylläpitävä vaikutus.”

Olen itse alkanut ajattelemaan, että näinä kriisitietoisuuden ja disinformaation päivinä meidän viheriläisten, espoolaisten, suomalaisten ja maailmankansalaisten pitää uskaltaa olla positiivisia ja toiveikkaita. Senkin uhalla, että joku haukkuu kukkahattutädiksi tai puunhalaajaksi. Senkin uhalla, että joku nauraa. Ja senkin uhalla, että moni muu tekee kaikkensa, että toivosta luovuttaisiin.

Itse unelmoin itselleni jatkuvasti uusia, ihania asioita. Ajattelen parasta mahdollista vaihtoehtoa, unelmoin miltä se tuntuu ja näyttää, toimin kuin minulla jo olisi kaikki edellytykset siihen. Unelmointi nostaa fiiliksiäni ja se antaa toivoa. Mahdottomalta tuntuva asia muuttuu epävarmalla tavalla mahdollisemmaksi, kunhan uskallan unelmoida.

Kirsi Piha kirjoittaa myös, että toivo on valtaa, jota ei tarvitse luovuttaa muille. Siispä käytän nyt valtaani teihin. Annan kolmen kohdan mietintäharjoituksen.

1) Mieti jokin asia, joka sinua maailmassa tällä hetkellä pelottaa. Otan omaksi esimerkiksi nuorten lukutaidon vähenemisen.

2) Mieti nyt, mikä olisi paras mahdollinen tulevaisuudenkuva, joka asiaan voisi liittyä. Omassa esimerkissäni lukeminen saa paljon uusia muotoja, vanhat lukemisen tavat tulevat taas muotiin, runoutta julkaistaan enemmän, taiteita tuetaan yhteiskunnallisesti ja suomalainen näyttämötaide nähdään Euroopassa ihailtavan omavoimaisena.

3) Näe nyt itsesi osana tätä kuvaa. Olen unelmassani aktiivisessa roolissa luomassa uutta lukemisen, kirjoittamisen ja olemisen tapaa.

Viherissä haluamme tarttua positiivisesti muutoksen tuuliin. Siksi ensi vuonna onkin tulossa uusia, toiveikkaita hankkeita. Voin ilokseni kertoa, että Lukeva Viheri –hanke starttaa syksyllä. Luvassa on uusia, innostavia tapoja ja tapahtumia, joilla tarjoamme teille mahdollisuuksia nähdä lukeminen uusin silmin. Olen halunnut juhlistaa tätä hanketta piilottamalla ympäri Viheriä lahjapakkauksia. 15 viheriläistä löytää tänään koulusta lahjapaketin, jonka sisältö on täynnä toivoa, rakkautta, jännitystä, kiihkoa, lempeyttä tai ihan miten itse haluat sen tulkita. Etsi siis omasi ja virittäydy kohti tulevaa ja muista, että radikaaleinta on toivo.



JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommentisi
Nimi