Canon 5D mark 3

 

”Suomen nainen on luonut kodin ja tavan. Hän on kasvattanut kansansa, hän on ollut sen ensimmäinen koulumestari.” -Sakari Topelius

 

 

 

 

 

 

 

Satavuotiaan Suomen synttäreillä saamme nähdä ensiesityksenä SF-Bööna -episodinäytelmän suomalaisesta naisesta. Viherlaakson lukion taidelinjan vuosittaisessa suurproduktiossa tekevät yhteistyötä ilmaisutaidon, tuotannon, kuvataiteen ja musiikin opiskelijat opettajiensa Hansu Aumasen, Alice Kyyrön, Päivi Tarkkosen ja Aimo Puukin johdolla. Tavoitteena on tuottaa draamallinen elämys, johon jokainen opiskelija kantaa oman kortensa näyttelijäntyön, tuotannon, visuaalisuuden tai musiikin kautta. 

SF-Bööna syntyi suomalaisista teksteistä. Sen lähtöajatus oli koota hienoimpia suomalaisia tekstejä yhteen ja tehdä nuorille tutuksi sitä tapaa, jolla olemme itsestämme kirjoittaneet -ja kirjoitamme edelleen. Taidetiimin opettajien kokouksessa näkökulma rajautui suomalaiseen naiseen, Suomi-neitoon, SF-Böönaan. Kirjallisuutemme alkuajat ovat kuitenkin kovin maskuliinisia: miehet kuvaavat miesten kokemuksia. Kun aikajanaa skrollaa eteenpäin, pääsee kuitenkin suomalaisen naisen vahvoihin kuvaajiin Canthiin (1844-1897) ja Wuolijokeen (1886-1954). Heidän teostensa kautta SF-Bööna käsittelee naisen oikeutta omaan kehoon ja aitoon rakkauteen. Uudempaa naiskuvaa näytelmässä tarjoilee Riina Katajavuori, jonka Venla Männistö tuo uuden kulman sekä klassikkoteos Seitsemään veljekseen, naiskuvaan että sodankuvaankin. Yhteensä kymmenen eri teosta päätyi SF-Böönaan kuvaamaan kehoa, sotaa ja rakkautta. 

”Suomen nainen on ollut, on vielä tänä päivänä ja on kaikkina aikoina oleva sen voimien hiljainen lähde, joka virtaa historiaan miehen tekona.” -Sakari Topelius 

 

 

 

 

 

 

 

 

Naiskuvan ohella SF-Bööna käy läpi suomen kielen syntyvaiheita, sotaa naisen silmin, ja on mukana vahvasti ironisoitu näkemys karjalaisesta runonlausunnastakin. SF-Bööna ruotii suomalaisen tasa-arvon vaiheita raadollisesti mutta ei ole vihainen. SF-Bööna katselee maailmaa lempeän ymmärtäväisesti kuin aurinko Linnan Tuntemattomassa: ”Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia.” 

Näyttelijäntyön ohjaaminen on hurja hyppy tuntemattomaan. 16 opiskelijaa antaa kaikkensa, pinnistelee ja tarjoaa ideoita. Olemme ryhmänä nauraneet paljon, mutta olemme myös vakavoituneet ihmiskohtaloiden äärellä. Miksi Canthin Anna Liisa kärsii, miksi Wuolijoen Heta on niin katkera ja Loviisa niin surullinen, ja miksi meitä niin kovasti naurattaa, kun cappuccinot hulahtavat tissiväliin Katajavuoren Venla Männistössä. Tämä työ on ehdottomasti vuoden vaativin, koska näytelmä täyttää muunkin kuin oppitunnit: illat, aamut ja hiljaiset hetket. SF-Bööna tulee koko ajan lähemmäksi ja rakkaammaksi. Ja yhdessä nopeassa hetkessä koko projekti on taas ohi, ja ikävä jää. Onneksi jäävät myös opiskelijat, nuo toivossa väkevät ja loputtoman taitavat. Kiitos siis matkasta, vedetään syvään henkeä ja hypätään vapaahyppyyn. Ensi-iltaan on enää viikko! 

“Äidit vain nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta.” -Lauri Viita

 

 

 

 

 

 

 

SF-Böönan esitykset Viherin aulateatterissa (Kutojantie 2D):

Torstai 16.11. klo 18.00

Perjantai 17.11. klo 10.30, 13.30 ja 17.00

Teksti: Hanna-liisa Aumanen

 

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommentisi
Nimi